Neljäs Arianna de Bellis-romaani sai minut sellaiseen otteeseen, etten voinut muuta kuin lukea sen yhtenä päivänä. Viihdyttävää, jännittävää, tasokasta. Juoni oli hyvin rakennettu; jännitys säilyi loppuun saakka, ja ainakin minä lankesin ansaan jos toiseenkin. "Aijaa, se olikin tuo....ei kun.." Sukulaistytön katoaminen, pappien murhat, Vatikaanin kunnia - kaikki nuo kietoutuvat hiljalleen samaan umpisolmuun, mitä sisarukset ratkovat tahoillaan. Ariannan pappisveli Ares saa nyt suuren roolin, ja hänessä onkin paljon mielenkiintoista. Ariannan oman elämän koukerot selviävät yhtä hitaasti/antaumuksella kuin edellisissäkin osissa. Juuri tuon takia uuden lukijan kannattaa ehdottomasti lukea sarja järjestyksessä!! Ja saa sarjan fanin kirkumaan: Rodolfo vai Bartolomeo?!?!??? Ja mikä osuus Legio Sacrorumi-järjestöllä on Ariannan elämään?!
Erityiskiitos fontin koosta; tällainen huonosilmäisempi lukija voi ahmaista romaanin kerralla, kun fonttikoko on kohdillaan! Kirjailija oli mielestäni sopivasti hieman vähentänyt ruoka-, maisema-, historia-yms kuvauksia, mikä sai tarinan kulkuun lisävauhtia. Tätä sarjaa ei voi kuin suositella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti